Rva Alikersantti !

Viimeinen viikko aukissa.
Ohjelmassa lähinnä siivousta.
Linjavarasto tyhjennettiin.
Kalusto huollettiin ja palautettiin.
Yksikkö täytyi saada kiiltämään,
olihan sentään joulu tulossa!

Kurssijuhla räjähti käsiin.
Siitä ei suotta sen enempää.
Mutta muuten viikko oli loistava.

Tiistain iltavahvari oli mielenkiintoinen.
Minulle luovutettiin linjaperintö, TJ-muna.
Puusta veistetty sellainen...
Tarkoitukseni on säilyttää sitä.
Luovuttaa seuraavalle tulevalle aparille.
Keksiviikon vahvari oli vielä hienompi.
Juorusimme aparimme ja linjamme kesken 2 tuntia.
Tuvassa naurua riitti ja purimme kurssia.
Se oli viimeinen iltavahvarimme, haikeaa osin.

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan.
Eilen se saattoi pitää paikkansa.
Heti aamusta, me osasto nakki, lähdimme sotkuun.
Valmistelemaan ylennystilaisuuttamme.
Pöydät katettuna järjestykseen, kynttilät palamaan.
Lopulta oli pöydät täynnä oppilaita ja kutsuvieraita.
Komentaja pitää meille puhettaan, jännitystä on ilmassa
"Tällä päivämäärällä, ylennän teidät alikersanteiksi!"
Ikimuistoinen ylennys oppilas Kokkosen kanssa.
Sotkun tiskin takana, kahvipannut kädessämme!
Heti ylennyksen jälkeen lähdimmekin tarjoilemaan.
Minä kutsuvieraille, everstit ja everstiluutnantit.



Ylennyksien jälkeen viimeiset yhteiset kuvat.
Tämän jälkeen AUK tyhjeni...
Tupakavereita muutti heittimeen.
Sissit lähtivät takaisin SissiK:n
Tuoreet PST siat palasivat kotiinsa.
Koulu tuntui tyhjältä, onneksi vielä osa jäi.
Jääkäritytöt asustavat kanssani vielä pari viikkoa.
Sen jälkeen jää tuore TJ-AU yksin.

We'll see what's gonna happen :)

Hyvää joulua, rva alikersantti !

Yhtymää..

Polveni sai rauhoittua.
Vertaiskoulutusta ja oppitunteja.
Koulutuskorttien laatimista ja harjoittelua.
Rastien pitämistä ja uuden oppimista.
Lyhyt viikko, mutta antoisa.
Paluu sujui hyvin, ei enää pelottanut.

Viikko huipentui perjantaina.
Kutsu kouluttajan puheille, koko linja.
Jännitys huokui kaikista.
Yksi meistä tulisi jäämään toimistoon.
Toisesta tulisi apukouluttaja seuraavalle linjalle.
Pojat eivät pitäneet kuulemastaan.
Lievää katkeruutta havaittavissa.
Jäisin apariksi.
Uskomatonta!

Oli aika Yhtymän.
AUK lähtisi viholliseksi kotiutuvien loppusotaan.
Tulenjohtolinjan edustus oli kunnossa.
Kahdeksasta neljä oli lähdössä.
Pojat lähtivät heti seuraavana päivänä pois.
Minä jäin yksin leirille.
Yksikössä velloi hivenen movetusta.

Viikko meni mukavasti komentojoukkueessa.
Istuskelin teltassa viestipäivystyksessä.
Pakkaset paukkuivat pihalla, kun pidin kipinää.
Radiosta kuuntelimme ilmavalvontaselostetta.
Se kuullosti kumman paljo NRJ:ltä ;)
Irtautumisetkin suoritimme defenderillä.
Leiri kului nopeasti ja pian se loppuikin.
Helposti ansaittu kuntoisuusloma, CHECK!

Nyt runQvelvi ja huomenna kurssijuhlantynkää.
Seuraavan kerran lomille saapuukin rva alikersantti!

Ei aivan kuten elokuvissa..

Kotihoito oli ohitse.
Taistelija intoa täynnä.
Oli aika aselajin!

Hurja kolmen hengen ryhmämme.
Tekemistä riitti jokaiselle!
Itse pst-joukkueiden tj:na.
Vauhtia ja vaatimuksia.

En saanut nauttia tästä kauaa
Polvi ei pitänyt joukkueemme tahdista
Kaksi päivää taistelin
Kolmatta en enää kestäny

Mieli maassa
Miten jatkaa tästä
Vapautukset suoraan helvetistä
Lääkäriajastakin sain vain haaveilla

Viikon sain kärvistellä
Katsoa kuinka muut toimivat
Kun he kalustivat leiriä varten
Minä päivystin..

Viikon jouduin odottamaan..
Hiukan helpotusta toi serkkuni
Ja hänen kokoamansa pelastuspaketti
Kipugeeliä, polvituki ja särkylääkettä!
Näillä eväillä piti selvitä..

Haista paska laitos..
Kotiin vaan!
Miten olisi pari viikkoa?

Lääkärit ei tutki
Hoitajat ei tiedä
Kotihoitoa siis

Koulutuksessa jään jälkeen
Kuntoutus vaikuttaa toivottomalta

Voin vain toivoa, ettei tämä ollut tässä..


- maansa myynyt taistelija

Tupatuoppi..

Viikko oli palauttava.
Kävimme linjan kanssa kävelyllä.
Tarkoittaen tulisuunnitelmien tekoa,
liikkeen tahdittamista,
hyökkäystä.
Pääsimme myös pitkästä aikaa ampumaan.
Irtautumisammuntoja siradien kera.
Hulvatonta!
Ammuntaa nasset naamalla.
Järjetöntä!

Loppu viikko oli kertausta.
Oppitunteja kaikesta tähän astisesta.
Aikamme kuluksi siivosimme myös linjavaraston.

Mutta oli aika tupatuopin..

Mitä ottaa mukaan?
Mitä tarvitset, mitä jaksat kantaa?
Makuupussi jäi ensimmäisenä.. alusta myös.
Ruokaa.. paljon! Lämmintä vaatetta.
Näillä pärjäsin.

Lauantai 6.11. klo 8. lysti alkoi!
Parit rastit koulun pihalla.
Jouduin heti luopumaan repustani.
Kantoväline tuli rakentaa mukana
olevista välineistä/esineistä.
Onneksi olin ennakoinut,
makuupussinsuojapussi + nahkaremmit = reppu.

TJ-linjalle ei paineita asetettu.
Ltn: "Kunhan selviätte maaliin."
Otimme reissun siis rauhallisesti.
Ensimmäinen päivä meni kevyesti.
Anagrammeja, sudokuja ja lauluja.
Rastien aiheet huvittivat :)
6:lta rastilta saatiin mukaamme 'lämmikettä'.
Kantoon tuli siis sissiteltta,
kamina ja 3 telamiinaa.
Nämä tuli kantaa majoitusrastille asti.
Hyvin selvisimme!
Untakin saimme n. 4h ennen aamuyön yhteislähtöä.

Sunnuntai lähti käyntiin hiukan hitaammin.
Väsymys ehkä painoi kantamusten lisäksi.
Emme hakeneet kaikkia lisärasteja,
jonka vuoksi kannoimme romppeet maaliin asti.
Kahdesta tellusta saimme luopua 9. rastilla.
Tämän jälkeen kantooni tuli sissiteltta.
Siitä ei seurannut hyvää...
Polvi alkoi oireilemaan.
Pojat eivät telttaa halunneet kantoonsa.
Lopulta, jo valmiiksi kamiinaakin kantanut,
linjalaisemme pelasti minut teltan alta.
Muut pojat voisivat katsoa peiliin.
Silti RJ:na toiminut veti keulilla,
kaikkine kantamuksineen!
Kunnia sille kelle kunnia kuuluu.


Team TJ @ Tupatuoppi

N. 80km ja 30h..
TJ oli lopullisesti 2. viimeinen.
Ei haitannut meitä, olimme selvinneet maaliin.
Ansaitsimme sillä kuntoisuuslomat.
Ja minä viikon kotihoitoa...
Polvi ei pitänyt viimeisen ~20km taistelusta.
Vaikka telttaa et tarvinnutkaan enää kantaa..
Nyt on muutakin jäykkää kuin käytös.

Kotihoitolainen kuittaa.

Meteorologinen p-......

6 päivän a-harjoitus.
Saimme nauttia Sotinpurosta.
Sen vaihtelevasta säästä.
Tuli lunta. Räntää. Vettä.
Parhaimmillaan kaikkia yhdessä.

T-3, T-4 A & B. Se ammunnoista.
Loppuviikko oli heitinleikkiä.
Kerran saimme ampua kevyillä.
Muuten vain ammutimme kevyitä ja raskaita.
Lähinnä siis vain odottelimme.

Sotsilla on muuten mukava leireillä.
Ruuat pääsee syömään lämmitetyssä katoksessa.
Sotilaskoti palvelee iltaisin.
Saunaan pääsee lähes joka ilta!
PJ-hotelleide alle saa näkkärit.
Ei tarvitse nukkua muhkuraisella maalla.
Siirtymiset hoitui tekoilla.

Mutta nyt pikavisiitti kotona.
Runkkuvelvi! kuten sanotaan..

Varuskunta harakka..

Pahoittelen hiljaiseloa.
Puhtaasti kiireen syytä.
Lähes kuukausi jäi välistä.
Yritän tiivistää..

Kahden viikon kiinniolo.
Ohjelmassa linjakoulutusta aiheista x.
Vklpna liikuntapäiviä ja muuta mukavaa.
TJ-linja sai hajoilla allekirjoittaneeseen.
Oppilasjohtajan(oppilasnatsin)roolin merkeissä.

Seuraava viikko nautittiin jälleen leirielämästä.
Jääkärijoukkueen mukana tällä kertaa!
Jopa tulenjohto joutui ryynäämään, ihmeitä tapahtuu!
Nukuimme kyllä silti pj-hotelleissamme johtajien kera.
Ja mitkä hälytykset? Mehän emme niihin lähteneet.
Saimme leikkiä oikeasti sotaa.
Hyökkäystä, puolustusta. Tankki pyörimässä mukana.
Hurjan hauskaa! Viikko meni nopeasti.

Kulunut viikko opeteltiin mm. pst-sikailua.
Apilakset tulivat tutuiksi.
Varamiinoitetta kaivettiin tylsistymiseen saakka.
Heitinkoulutus puolestaan huvitti.
Latariammuntaa ensi viikon leiriä varten.
*FUMPS* ------- *töks*

Viikko oli myös haikea.
RUK ja erikois-AU kurssit alkoivat.
Menetimme monta läheiseksi tullutta toveriamme.
Heidät ylennettiin Korpraaleiksi.
Niin minutkin, tämä piristi!

Lomat lusittu ja jälleen 6ksi päiväksi luontoon.

Loppu.

Vempulointia...

AUK:n vauhdikas alku.
Tuloksena nyrjähtänyt nilkka.
Viikko alkoi siis vierailulla veksiin..
Joku viisas on joskus maininnut odottelusta?
8h yksikössä, 3h veksissä..
Pääsin sairaanhoitajan vastaanotolle.
Ota tuosta tukiside, ulos!
Ei auttanut sidos, viikko toimintakyvyttömänä.
Välistä jäi koko viikon tst-koulutukset.
Johtatehtävärataan sain osallistua:
Itkevä, humalainen upseerikokelas vessassa.
Hänet oli saatava ulos. Pokka pitää!

Loppuviikko oli onneksi linjakoulutusta!
Oppitunteja, paljon tärkeää asiaa.
Mutta paljon enemmän vapaata aikaa ;)
Sanomalaitteita, puhelimia, radioita..
Ja niillähän tuli leikittyä!
KS-mittauksen tasotyötä ja KS:n käyttöä.

Kun jääkärilinja ryynäsi aamusta iltaan,
istuskelivat tulenjohtajat auringonpaisteessa
pihalla ihmetellen käsiksen toimintaperiaatteita.
Kun pst-linja raahasi raskoja mäkeä ylös,
lueskelivat tj:t natoaakkosia tuvissa.
Elämä on linjavalintoja täynnä!
Kuten eräs 'viisas' alik. minulle kerran sanoi ;)

Mutta ennen lomille lähtöä kokeet!
Johtamistaito. Yhtenäiskoulutus.
Menikö läpi? Lottooppa!

Kolmas viikko alkoi edellisen tavoin.
SURKEASTI!

Vklpna lääkärissä todettu poskiontelotulehdus.
+ vihdoin kipulääkkeet paskaan nilkkaan!
HAJO-leiri alkaisi heti maanantaina.
VP + (2 x VMTL) = ei asiaa mettään!
Alkuviikko puhdasta hajoilua yksikössä.
Nakkihommia toistensa perään. H U O H !
Keskiviikkona sain nähdä linjalaisiani sotkussa.
Rankka leiri you know! ;)
Torstaina vihdoin pääsin mukaan koulutukseen!
Olin jäljessä kaikessa.
Upskokin pikakertaus ja sekaan vaan!
Tulenjohtoryhmän toimintaa ja ks-mittausta.
Välillä lämmittely jumppaa ettei vilu iske!
Lämmittely onnistui myös tukikohdassa.
Puolijoukkue hotellillamme oli aina kipinä.
Tästä piti huolen leppoisa kuljettajamme!

Torstai-ilta huipentui tiedustelu-koulutukseen.
Navet naamaan ja jääkäreitä kytistelemään!

Victor Mike - Vituiks Meni
Mutta hauskaa oli senkin edestä!
Kk+Rk tulta niskaan ja eksyilyä telttojen seassa.
Ei tainnut olla meidän partiosta sisseiksi/siradeiksi?
Palautekeskustelun jälkeen makkoomaan!
Kipinävuorot jakoon ja homma käyntiin.
Vain muutama ehti istua kipinässä, 4.00 "YLÖS!".
Lähtö yösuunnistusmarssille, 5.18.
6 rastia, 14,350km, 4h. Ei meillä kiire ollut ;)
Pikainen kaluston huolto ja koomaamaan.

La 8.10 "Aliupseerikoulu! Lomille, lomps."

E-kausi alkaa..

Terveitä aamuja.
Särmänä liikenteessä.
Tupakointi tappaa.

90km polkupyörämarssi.
30km kaatosateessa.
Taisteluvarustus täydellisenä.

P-kausi pulkassa, parhaat palkittiin.
Sain sittenkin KL:n taistelijantutkinnosta.
Tämä piristi.
Mutta oli AUK:n aika!

Aliupseerikoulun alku:
vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
TKS-rallia, vesitornilla juoksua.
Oppitunteja vaikka muille jakaa.
Sulkeisia jo tutuksi tulleista aiheista.
Essee kirjoitusta ja koulutuskortteja.

Aamulenkit eivät jaksa vielä innostaa.
Mutta paloharjoitus oli mukavaa vaihtelua.
"KOULU ON TULESSA, KAIKKI ULOS!"
Myös sunnuntainen pinkkakoulutus huvitti.
Me alkuperäiset aukkilaiset saimme pitää sen.
Onneksi tupamme uudet tytöt eivät olleet toivottomia!

Vielä perjantain juoksukilpailu ja YLPALVO-koe.
Lomille lomps, oppilas Jääskeläinen!

Sata salamaa..

Kuinka tiivistää viimeiset kolme viikkoa.

Taistelukoulutusta jahkattiin.
Uutuutena suojelukoulutus.
Vesisade ja Sahara. Syöksyyn, mars!
Tst-marssi, vesistönylityksellä, huikeaa!
"Ettekä sitten hukuta niitä aseita!"
Vettä kengässä? ja tetsarissa? kaikkialla?
Hulvattoman hauskaa!

Oli myös haikeaa.
Menetimme taas yhden.
Polvi rikki. Ei nivelsiteitä.
On ilkeää sanoa,
mutta hänen lähtönsä koski koviten.
Hänestä emme olisi halunneet luopua.
Meitä jäi neljä...

Jurassicin jälkeen seurasi gines.

Viikko alkoi jännittävästi.
Metsäpalo ampumaradalla.
40 aaria ryteikköä tulessa.
Varusmiehet sammuttamaan.
4 ambulanssilla veksiin.
3 poikaa osastolle.
Allekirjoittanut yksikköön.

Harmikseni ei minua otettu leirille.
Ei heti ensimmäiseksi päiväksi.
Tulin perästä seuraavana.
Yksikössä meinasi aika käydä pitkäksi.
Onneksi siradit nakittivat meidät avukseen.
Johtajakansioiden täyttöä.
Leirille päästyä alkoi kaivaminen.
Poteron nimittäin.
Kiviä..kiviä..kiviä..
Myös asemaralli tuli tutuksi.
Yön hälytykset, kipinä ja vartio.
Nämä pitivät huolen ettei nukuttu.
Paluumarssilla huomasi väsymyksen parhaiten.

Tst-leiriltä lähdimme lähes suoraan sotsille.
Ampumaleiri odotti.
Meininkin rennompaa.
Onneksi pääsin hyvään telttaporukkaan.
Ainut miinus, oli jatkuva sade.
Kaikki märkänä, telttaa myöten!
Sotinpurolla suoritimme tst-ammunnat.
Saimme myös heittää oikean käsikranaatin!
Siirtymiset hoitui tekoilla, mahtavaa!

Palattuamme leireiltä,
oli aika selvittää mitä on jäänyt päähän.
Sotilaan perustutkinto. 12 rastia.
Ensimmäisenä päivänä 11h, seuraavana iltana 3h.
Ei niin mukavaa.
Mutta menipähän läpi. KL ei tarvitse odottaa.
Kuten ei myöskään ATT:stä.
1cm ohi KL:n. *mutinaa*

Loppuviikko keskityttiin valaan.
Laulua harjoiteltiin ahkerasti.
No eihän se tietenkään suju!
Välissä kävimme kuittaamassa polkupyörät.
Kävimme myös ajoharjoittelussa.
Aika jäätävää. Ensiviikon marssia odottaen..

Vala ja koti-ikäväpäivä meni odotetusti.
Turistikierrosta kasarmialueella.
Hernekeittolounas mukessa.
Ihmettelyä ja uusia tuttuja.

Lopputulos: Jääkäri Jääskeläinen.

7 - 2 = 5

Lomilla tapahtuu kaikenlaista.
Yöllä tytöillä oli hyvää aikaa juoruta.
Tunti kului nopeasti, toinenkin melkein.
Avautumisia. Naurua. Huippua!

Tämän viikko keskittyi tst-koulutukseen.
Oppitunteja aiheesta. Rastikoulutusta.
Varustuksen kokoamista.
Telamiina. Käsikranaatti. KES.
Syöksymistä. Käymistä. Ryömimistä.
Hiekkaa joka paikassa.
Aivan uusia lihaksia. Jumissa tietenkin.
Mustelmien vertailua tuvassa.
Taisteluarvet vain komistavat!
EA-koulutus toi hieman taukoa tetsaukseen.
Kuljetusasennot. PPE. Sidonta.

Keskiviikkona tuvan vahvuus pieneni jälleen.
Neljäs alokas kotiin. C-paperit.
Viidennen 'menetimme' SPOL-joukkueeseen.
Jäin 1. joukkueen ainoaksi naiseksi.

Kokelaat osallistuvat nyt koulutukseen.
Eräänä iltana esittäytyivät joukkueillen.
Henk.koht. allekirjoittaneelle.
Poikien tupaan ei minua muistettu kutsua.
Monestikkohan minut vielä unohdetaan.
Koomista.

Ampumaan pääsimme kahdesti.
Kääntyvät taulut. Osuinko vahingossa?
Tahti tauluille, mars.. ja mars!
Muutenkin osumia alkaa tulla. Kasoja ei.
Tähtäimet kohdillaan. Ampuja ei.
Ehkä vielä enne ATT:ä opin.

Kuukausi palvelusta takana.
Aika on kulunut nopeasti.
Menisikö koko vuosi tällä tahdilla?

Jos metsään haluat mennä nyt...

Pääsin tutustumaan veksiin.
Hammaslääkäri aika 8.20.
Sisälle pääsin 9.20.
Ulkona olin 9.22.
Kiire odottamaan?

AUK:n totuttelumarssi leiripaikalle.
5-7km, kukaan ei tiennyt sanoa tarkkaan.
Muut yksiköt yöpyvät uimahallin takana.
Pääsevät illaksi sotkuun, vesivessaan.
Emme me. Me menimme metsään!

Sissiteltta. PJ-teltta. Navetus.
Myös piiloutuminen tuli tutuksi. SUVI!
Kipinää ei onneksi tarvinnut pitää.
Lähivartiomiesvuorot kylläkin.
4.15-5.30. Jääskeläinen.

Paluumarssi oli lyhempi. 3km.
Etenemismuodot tulivat tutuiksi.
Avorivi. Avojono. Käsimerkit.
Kotikasarmilla pääsimme huoltohommiin.
Teltat. Kaminat. NAVET.

Torstai 29. päivä heinäkuuta.
Suomen historian kuumin, lähes 38 astetta.
Me olimme ampumaradalla. Poolopaidat ja takit päällä.
KUUMA. HIKI. JANO.
Polviasento ja kääntyvät taulut. Jännää.

Samaisena iltana saapuivat kokelaat.
Olin 3. apupäivystäjä.
Ensimmäinen alokas herättämään herroja.
Kokemus sekin.

The Finnish Defence Forces

Alokas Jääskeläinen.
Aliupseerikoulu.
1. joukkue.

Junassa pyörii paljon kuulapäitä.
He ovat kanssani samalla matkalla.
Junasta siirrymme vihreään linja-autoon.
Tämä kuljettaa meidät varuskuntaan.

Meidät jaetaan peruskauden yksiköihin.
Aliupseerikoulun alokkaat. Kuri kohdallaan.
Tuvasta löytyy yhdeksän muuta naisalokasta.
Oman nimeni löydän ensimmäisestä yläpunkasta.
Alik M. esittelee meille paikkoja.
Suihkutilat naisille ja yksi vessa löytyy,
tuvan tavoin, kolmannesta kerroksesta.
Toiseen vessaan täytyy juosta kerrosta alemmaksi.

Varustevarastolle pääsimme vasta tiistaina.
Siviileissä täytyi siis kulkea ensimmäiset päivät.
Mutta ennen kuin saimme vetää vihreät yllemme,
oli tupamme vahvuus yhtä pienempi.
Ensimmäisen viikon loppu vain synkkeni.
Torstaina lähti toinen.
Perjantaina kolmas alokas suuntasi kotiin,
ja yhden menetimme neljäksi päiväksi osastolle.

Keskiviikkona kävimme kusemassa kuppiin.
Torstaina hakemassa aseet. Herpertti.
Perjantaina testailtiin kuntoa.
Lauantaina oli kuvaus varusmieskorttia varten.
Sunnuntaina kokoonnuimme tulokirkkoon.
Maanantaina pällitesti.

Ensimmäinen ampumaratapäivä sattui keskiviikoksi.
Räkäpäät ovat lapsille, suoraan kovat piippuun.
Hurjaa. Tulokset ei niinkään.
Marssimme takaisin kassulle.
Perillä saimme nauttia kaatosateessa pakkipäivällistä.
Järjettömän hauskaa! Pojat olivat eri mieltä.

Torstaina pääsimme vihdoin uimaan. Testit.
Myös rättisulkeiset tulivat tutuksi.
Asukokonaisuudet täytyi vaihtaa viidessä minuutissa.
Järjestyä nopeasti pihalle.
Kolmas kerros. Portaat. Ihanaa.

Ensimmäisiin viikkoihin mahtui paljon kaikenlaista.
Sulkeisia. Järjestymistä. Coopperia.
Aseen purkamista, kokoamista, puhidstusta.
Tutuksi tuli myös vesitornin lenkki.
Ja AUKin hiekkamäki. JA MARS!
Uutta asiaa tulee päivittäin.
Oppitunteja riittää joka lähtöön.
Pinkat ja punkat eivät enää räjähdä.
Tupa- ja aluepalvelu menee herkemmin läpi.
Kaapit ovat särmät. Kuten myös taistelijat.

Aliupseerikoulun Alokas Jääskeläinen kuittaa.

Diálogo

En ole ehtinyt päivittämään blogiani.
Kiireitä töissä. Koulutan jatkajani.
Neuvon. Tuuraan. Juoksen. Autan.
Mutta nyt se on ohi.
Kellokorttiin kirjoitettu,
LOPETTANUT.

Kaksi päivää ja lähtö koittaa.
Sanana vapaus tulee unohtaa.
Kun sitä vielä oli, sen käytin hyödyksi.
Olen viettänyt aikaani mökillä.
Niin paljon kuin vain mahdollista.
Mökin rauha, hyvä vastakohta töille.

Sain kuitenkin töistä vapaata.
Yhden päivän. Keskiviikon. Se riitti.
Roosa kyytiin ja Helsinkiin.
Jännitystä kerrakseen, ruuhkat, kaistat.
PANIIKKI. Josta kuitenkin selvittiin.
Löysimme tiemme parkkiin.
Emme ostaneet mitää. Outoja tyttöjä.
Saimme kuitenkin nauttia lämmöstä.
Auringon laskiessa Rautatientori.
Fintelligens, Pitbull. Täydellistä.

Vklp sisältää muutamat läksiäiset.
Yhdet jopa minulle. Tuntuu oudolta.
Pitäisi oikeasti lähteä. Pakata.
Maanantai. Ylihuominen. Hassua.
En kuitenkaan osaa jännittää.
En vielä.

Yksi asia kuitenkin harmittaa.
Sain tänään uuden sänkyni.
Jenkkisänky. Unelma.
Punkan täydellinen vastakohta.

Hiukan voin sanoa valmistautuneeni.
Latasin soittimeeni 9 tuntia viihdettä.
Avain Espanjaan - itseopiskelua.
Saa nähdä kuinka luonnistuu

¡Hasta luego!

STJ 28

Viimeinen teinivuosi käynnistetty.
Suvun ylioppineita juhlistettu.
Ensimmäinen kokonainen työviikko takana.
Tahti oli hurja. Olin aivan poikki.

Mutta viikonloppu oli ihana.
Tytöt. Kesämökki. Rauha.
Ei televisiota, tietokonetta.
Vain huonot jutut ja popit.
Mutta silti viihdyimme loistavasti.

Olen huomannut,
pysähtyväni usein miettimään.
Mietin usein Ricoa.
Kaikki muistuttaa minua siitä.
Musiikki. Sanomiset. Outoa.

Mutta ennen kuin pääsen takaisin,
on aikani astua palvelukseen.
28 aamua. 4 viikkoa. Apua!
Aika juoksee. Minä en.

------------------------

I've started my last teenage year.
We have celebrated our graduations.
First whole workweek is now history.
Such a rush. I was worn out.

But the weekend was a dream.
Girls. Summer cottage. Peace.
No television, no computer.
Only our bad jokes and iPod.
Nevertheless we enjoyed ourselves.

I've noticed that I often stop to think.
I think about Rico.
Everything reminds me of it.
Music. Sayings. Strange.

But before I can go back,
is my time to join the army.
28 days. 4 weeks. Help!
Time runs. I don't.

The language barrier..

Kävin tänään kuvattavana.
Lippis päässä, laitettuna.
Ylioppilas. Tuntuu hassulta.

Maanantaina aloitin työt.
Nostalginen tunne, saapua 'ensimmäisenä' töihin. 7.00.
Punainen takki ja STAFF paita, sinut tunnistetaan.
Koko puisto on hiljainen. Aurinko saa kasteen kimmeltämään.
Popit korville. Ja todellakin popit.
Kuuntelen disco musiikkia. Radio hittejä.
Ne tuovat mieleeni Puerto Ricon.
Mietin paljon. Siihen on aikaa.
Vain 40 päivää, ja uusi kappale elämässäni alkaa.
Vain muutama päivä ja täyttäisin 19.
Minusta tulisi ylioppilas.

Ikävöin kanarialle.
Outo tunne.
Olen tänään sekava.
Se näkyy kirjoituksestani.

I've been told that I should write in english.
So all of my friends would understand.
Maybe I'll try that. Some other time.

xo

Suoraan verrannollista

Puerto Ricon reissu oli loistava.
Rakastuin paikkaan ja sen ihmisiin.
Aion palata sinne armeijan jälkeen.
Muuttaa. Ehkä pidemmäksikin aikaa.

Vaikka sairastelimme, emme antaneet sen häiritä.
Päivät pystyi viettään myös ostoskeskuksissa.
Rannalle ehdimme vain muutamaan otteeseen,
mutta onneksi hotellissamme oli allas.
Myös oma takapiha oli huikea.
Merinäköaloineen.
Puhumattakaan sijainnista.
Rantaan 200m.
Keskustan ostarille 200m.
Mäkkäriin 150m.
HEH!

Mutta nyt täytyy vain haaveilla.
Takaisin pääsen vasta vuoden päästä.
Poikia tulee ikävä. Ja heillä meitä.
Myös iloista norjalaistyttöstäni tulen kaipaamaan.
Mutta heidät näen. Sitten vuoden päästä.
Ehkä jään sinne. Eihän sitä tiedä.

Mutta takaisin arkeen.
Vain muutama hassu siviiliaamu jäljellä.
Suunta on siis Kontiorantaan heinäkuussa.
Näin halusinkin.
Ensin kuitenkin juhlimme ylioppinutta.
Ja vietämme alkukesän Visulahdessa.

Gonabeach II/2010

28 hours - and the journey begins!

Aika on mennyt nopeasti.
Olisi aika arvioivaan ajoon.
Saa nähdä kuinka ämmän käy.
Huomenna olisi myös joukkueen päättäjäiset.
Saunailta rakkaiden tyttöjeni kanssa.
Hyvää ruokaa ja parhaat jutut.
Dream team <3

Illasta alkaa jännitys.
2.05 starttaa linja-auto,
suuntana Helsinki-Vantaan lentokenttä.
8.00 suuntaa lentokone kohti Kanariansaaria.
12.20(paikallista aikaa)laskeudumme Gran Canarialle.
Tuon lomamme aikana,
olisi palvelukseenastumismääräysten määrä saapua.
Allekirjoitan valtakirjan.
Äitini hakekoot kirjeeni.
Mutta avaan sen vasta itse.
20.05. ilmoitan mihin valtio minut määräsi.
Suomeen palaamme jo 19.pvä, mutta vasta 21.50.

ADIOS AMIGOS

Valintatilaisuus - OHI ON!

Tulipahan käytyä. En oppinut mitään uutta.
Paitsi, että alueemme myöhäisheränneetkin saivat mahdollisuuden,
jonka vuoksi aikataulussa hakemuksensa jättäneet kärsivät.
VÄÄRIN!

Luokka oli täynnä mitä epämääräisintä porukkaa.
Itsehän olen täydellinen ehdokas..NOT!
Miten nämä meinasivat pärjätä?!
Säälittävää sanon minä.
Elkää loukkaantuko, vaikka itsenne tunnistaisittekin.
En vain ymmärrä ihmisiä.

Onneksi oli tämä urheilutausta.
Majurin silmät kirkastuivat.
Kehui, että sentään joku!
Vaikka olihan meitä muutama.
Lupaili jo seuraavaa erää.
Jännittää..

TJ 2 ja 9

Olen reissannut viime aikoina. Paljon.
Metallican keikka Tallinnassa. Parasta!
Karkasimme istumapaikoilta.
Meidät löysi lopulta lähes eturivistä.



Eilen kotiuduin kauden päätösristeilyltä. Mahtava reissu.
Uusia ja vanhoja tuttavuuksia.
Toisaalta haikeaa. Tämä saattoi olla viimeiseni.
Luistimet ei vielä ole löytäneet tietään naulaan.
Kuulostaa säälittävältä, mutta en uskalla tehdä sitä.
En vielä.

Minun pitäisi purkaa matkalaukkuni.
Viikon kuluttua pakkaisin sen uudestaan.
Gran Canary, Puerto Rico, 2 viikkoa.
Otan mukaani joukkueemme kapteenin.
Saamme karata todellisuudesta pois.
Kunhan ei vain pölypilvet pilaisi enää matkaamme!

Ylihuomenna valintatilaisuus. En jännitä.
Olen odottanut sitä enemmän kuin yhtäkään näistä matkoista.
Keskiviikko illan seuran päättäjäiset puolestaan
tuntuvat tällä kertaa kiepsauttavan sisukseni ympäri.
Kausi päättyy.
Joukkueet hajoavat.
Tulevaisuus alkaa.

Itsehän en stressaa..

Inhoan juhlia. Inhoan mekkoja.
Kävin ostamassa yliarvostetun lippiksen, ja siihen sopivan mekon.
Pirteän mustavalkoiset. Kummatkin. Pidän niistä.

Minun pitäisi tänäänkin laittautua. Avec. Gaala-ilta. Yäk.
En pidä siitä. Mutta se on samalla kiekkoilta. Teen poikkeuksen.
Ja gaalan jälkeen saan suunnata Lappeenrannan kautta Tallinnaan.
Metallica @ Tallinna 18.04.2010. Tästä pidän.
Mutta tiistaiksi minun tulisi olla takaisin Mikkelissä.
Pitäisi suunnata Tanhuvaaraan. Testeihin.
Kuntopyörällä kuolemaan asti. Siitä en pidä.

Ehkä selviän.
Näen kuitenkin 'tallican.
"You want heavy? 'tallica gives you heavy baby!"

Uhreja..

Olen hoitanut asioita.
Hammaslääkäri. Varattu.
Autokoulu, vaihe 2. Ilmoittauduttu.
Saisin ne alta pois. Sopivasti ennen kesää.

Luin jo toistamiseen Heidi Kettusen kirjan.
Juoni oli edelleen sama. Tyttö intissä, nähtävyys.

Tasan kahden viikon kuluttua olen jo valintatilaisuuteni läpi käynyt.
Olen myös ehkä astetta viisaampi. Tiedän enemmän asepalveluksesta.
Tiedän ehkä myös jo, milloin tulen astumaan palvelukseen.
Tiedän, miten elämäni tulee jatkumaan.

Taas yksi itsemurha.
Jälleen yksi liian nuori kuolemaan.
Sillalta alas.
Tahallaan? Vahingossa?
Hänestä ei olisi uskonut.

Tämä palauttaa mieleeni 3 vuoden takaisen.
Ystäväni kuoleman. Itsemurhan.
Hän oli kuolessaan vielä valtion palveluksessa.
Hänet haudattiin. Arkun päällä Siniristilippu.

Itsemurha. Maailman itsekkäin teko.
Säälittävää. Tuomitkaa vain.
Mutta se on minun mielipiteeni.

Lopputurnaus..

Lähtömme olisi aikaisin, joten maalivahtimme tulisi meille yöksi.
Herätyksestä en pidä, kello on liian vähän.
Oisin halunnut vielä nukkua.
Kamppeet kasaan ja matkaan.
Tästä tulisi luultavasti viimeinen matkani.

Bussissa kaikki löytävät paikkansa.
Ikäeroa emme huomaa. Juttujen taso laskee yhteiselle taajuudellemme. Sitä ymmärtää kuopuksemme, -97 ja me vanhukset, -91.
Kotkaan ei ole pitkä matka, mutta pysähdymme silti.
Valkealan ABC. Ehkä liiankin tuttu paikka.

Perillä olemme kellon lyödessä kymmentä.
Tunnin päästä alkaisi ensimmäinen ottelumme.
Tämän jälkeen saammekin levätä, neljä tuntia.
Maalivahdin patjat toimivat yllättävän hyvinä makuualustoina.
Raivasimme tiemme finaaliin. Ansaitsimme sen.
Ei siksi, että olimme voittaneet itse Sarjan.
Ansaitsimme sen nousemalla 1-3 asemasta kolmessa minuutissa 5-3 voittoon.
Saamme hopeaa. Puolueelliset tuomarit kuullostavat kliseeltä.
Ei pelimme heihin kaatunut.
He vain vaikeuttivat sitä.
Liian paljon.

Olen tyytyväinen. Hopea on paljon.
Sarjassa olemme olleet vasta muutaman vuoden.
Joukkueemme kehittynyt tänä aikana uskomattoman paljon.
Kuinka jo nyt voimme menestyä näin?
Yksi syy. Dream team<3

Huipulla on hyvä lopettaa, sanotaan. En vielä sisäistä tätä.
Ehkä en kokonaan lopettaisikaan.
Ehkä käyn nukkumaan sinikeltaisessa pelipaidassani, jonka sain mukanani kotiin.
Ehkä en nostakkaan sitä seinälle.
Ehkä en ripustakkaan luistimianikaan naulaan.
Ehkä en vielä.

Muutokset ovat hyvästä, mutta tämä tekee surulliseksi..

Viimeisiä viedään..

Tiistaina oli hauskat harjoitukset. Pelasimme amerikkalaista jalkapalloa, 5kg hiekkapallolla. Tähän lisättynä kiekkoilijan varustus ilman mailaa, ja sääntönä se ettei niitä ole. Pelialustaksi luontevasti kaukalo. Hulvatonta.

Tänään pelasimme nuorempien kanssa. Kaikilla oli hauskaa. Höntsää. Harjoitukset sujuivat kuten ennenkin. Lopuksi valmentaja kokoaa kaikki luokseen. Ilmoittaa lopettavansa. Kiittää kaikkia. Toivottaa täysi-ikäisille hyvää loppu elämää ja onnea jatkoon. Hän tarkoittaa minuakin. Toivoo että tuomme mitallit kotiin. Hän ei itse lähde mukaamme.

Viimeinen turnaus. Loppu elämä. Ei, ei näin. Mitä jos en halua luopua näin loistavasta valmentajasta. Valmentajasta, joka sai nostettua joukkueemme yhteishengen takaisin tälle tasolle. Valmentajasta, joka sai meidät arvostamaan taas tätä lajia. Valmentajasta, josta oikeasti pidimme. Vaikkakin vain vähän aikaa. Liian vähän. Liian vähän aikaa, olen saanut kuulua tähän joukkueeseen. En halua luopua tytöistäni. Mutta mitä jos lauantai onkin se viimeinen kerta, jolloin puen ylleni pelipaidan, #15. Jospa se jatkossa kuuluu jollekkin toiselle.
Mutta miten minä jatkan tästä. En tiedä. Se pelottaa...

VR - venaile rauhassa

Juna saapui jälleen myöhässä aikataulusta. Matkustajat panikoivat ehtisivätkö vaihtoonsa. Minulla oli onneksi pitkä vaihto. Pasilassa, 30 minuuttia. Myöhästymisten vuoksi se lyheni viiteentoista.
Mietin, miten selviän kuuden tunnin matkustamisesta yksin, omassa seurassani. Yllätyin. Nautin siitä, vaikka olinkin saanut Italiassa jo mielestäni tarpeekseni junamatkailusta. Siellä emme muutoin matkannutkaan.
Rooma-Trento, Trento-Venetsia-Trento, Trento-München, München-lentokenttä. 4-6 tuntia.
Puuduttavaa, kirjaimellisesti.

Vierustoverini eivät paljoa puhuneet, enkä minäkään heille.
Sain ilokseni seurata lomille suuntaavia sotamiehiä.
Upseerikokelas. Alikersantti. Sotilaspoliisi. Heidät sain viereeni. Voitte kuvitella oloni!
Osa nousi kyytiin vasta Karjaalta. He olivat Suomenruotsalaisia. Ymmärsin kuitenkin heitä, yllätin itseni. He alkoivat puhua minusta, Alik. A. vieressäni ei uskaltanu puhua minulle. Tämä huvitti muita.

Jäin kiinni. Kummini soittaa minulle. Alkaa kyselemään armeijasta. Miksi nyt?! Kiertoilmaisut hallitsen, mutta valintatilaisuutta en voinut välttää. Kokelas V. kuulee tämän.
Hän kääntyy katsomaan minua.
Hänen ilmeensä on näkemisen arvoinen.
Punastun.

TPS-Lukko, 4. kohtaaminen. Minua tervehditään hallin pihalla. Tuttu tuomarikaksikko. Hauska sattuma, pidän siitä.
Minä ja 11 819 muuta. Turkuhalli. Tulostaulu näyttää tilanteeksi 34-2. Kellomies ei osaa hommiaan. Huvittavaa.
Kolmas erä, kello soi, peli päättyy. Kentälle lentää rantapalloja, uimarenkaita ja puhallettava Barbara.
Näin Turussa.
Lukko kesälomalle.

Suuntaan kohti rautatieasemaa. En ole ennen ollut yksin Turussa. Onneksi matka ei ole pitkä.
Saan viestin. Serkkuni on tullut isäksi. Lapsieni ensimmäinen pikkuserkku on syntynyt. Saan kuvan.
Miten suloisia vauvat ovatkaan.
Rakastun oitis<3

Paluumatka sujuu nopeammin. Emme ole yhtä paljon myöhässä. Ehdin seuraamaan monen vihreäasuisen matkaa. Tällä kertaa viereeni istuu upseerikokelas M. Hän jää pois Kouvolassa. Vekaralta, veikkaan.
Kohta olenkin jo kotona.
Pidän siitä.

Matkustaminen on mukavaa, mutta niin on kotiin paluukin.

p.s. Kutsu valintatilaisuuteen.. VIHDOIN!

En ole ulkopuolinen, olen liian erilainen..

Ikätoverit hakevat jatko-opiskelemaan, itse käyn selaamassa äkkilähdöt etelään. Kaverit ostavat ja pänttäävät kalliita pääsykoekirjoja, minä uppoudun Heidi Kettusen armeija-ajasta kertovaan opukseen. Vasta valmistuneet suunnittelevat elämäänsä eteenpäin, minä odotan kirjettä valintatilaisuuteen jossa tulevaisuuteni vasta ratkeaa. Tutut muuttavat muualle opiskelemaan, minä jään kotiin.

En odota muiden tapaan ylioppilasjuhlia, en haluaisi juhlia ollenkaan. Haen hattuni ja lähden serkkuni lakkiaisiin.

Vietän nyt ansaittua lomaa 12 vuoden 'opiskelun' jälkeen. Aion reissata mahdollisimman paljon. Seikkaa hankaloittaa matkaseuran löytäminen, muut opiskelevat edelleen. Aion käydä Tallinnassa, jossa näen vielä kerran Metallican esiintyvän. Perinteitä kunnioittaen, saman viikon sisään, käyn päättämässä kauden Ruotsiin suuntautuvalla päätösristeilyllä. Haikeaa. Erotuomariharrastukseni saattaa saada lopetuksensa siellä. Jääkiekon pelaaminen myös. En haluaisi ripustaa hokkareitani. En vielä. En halua luopua joukkueestani. Lomani aion päättää etelässä, kesällä en sinne ehdi, olen Visulahdessa.

Tällä hetkellä ajatukseni on pääsiäisessä. Tänä vuonna sillä on merkitys. Vietän sen Raumalla. En ole nähnyt ystäviäni lähes kolmeen vuoteen. Lähden huomenna.