The Finnish Defence Forces

Alokas Jääskeläinen.
Aliupseerikoulu.
1. joukkue.

Junassa pyörii paljon kuulapäitä.
He ovat kanssani samalla matkalla.
Junasta siirrymme vihreään linja-autoon.
Tämä kuljettaa meidät varuskuntaan.

Meidät jaetaan peruskauden yksiköihin.
Aliupseerikoulun alokkaat. Kuri kohdallaan.
Tuvasta löytyy yhdeksän muuta naisalokasta.
Oman nimeni löydän ensimmäisestä yläpunkasta.
Alik M. esittelee meille paikkoja.
Suihkutilat naisille ja yksi vessa löytyy,
tuvan tavoin, kolmannesta kerroksesta.
Toiseen vessaan täytyy juosta kerrosta alemmaksi.

Varustevarastolle pääsimme vasta tiistaina.
Siviileissä täytyi siis kulkea ensimmäiset päivät.
Mutta ennen kuin saimme vetää vihreät yllemme,
oli tupamme vahvuus yhtä pienempi.
Ensimmäisen viikon loppu vain synkkeni.
Torstaina lähti toinen.
Perjantaina kolmas alokas suuntasi kotiin,
ja yhden menetimme neljäksi päiväksi osastolle.

Keskiviikkona kävimme kusemassa kuppiin.
Torstaina hakemassa aseet. Herpertti.
Perjantaina testailtiin kuntoa.
Lauantaina oli kuvaus varusmieskorttia varten.
Sunnuntaina kokoonnuimme tulokirkkoon.
Maanantaina pällitesti.

Ensimmäinen ampumaratapäivä sattui keskiviikoksi.
Räkäpäät ovat lapsille, suoraan kovat piippuun.
Hurjaa. Tulokset ei niinkään.
Marssimme takaisin kassulle.
Perillä saimme nauttia kaatosateessa pakkipäivällistä.
Järjettömän hauskaa! Pojat olivat eri mieltä.

Torstaina pääsimme vihdoin uimaan. Testit.
Myös rättisulkeiset tulivat tutuksi.
Asukokonaisuudet täytyi vaihtaa viidessä minuutissa.
Järjestyä nopeasti pihalle.
Kolmas kerros. Portaat. Ihanaa.

Ensimmäisiin viikkoihin mahtui paljon kaikenlaista.
Sulkeisia. Järjestymistä. Coopperia.
Aseen purkamista, kokoamista, puhidstusta.
Tutuksi tuli myös vesitornin lenkki.
Ja AUKin hiekkamäki. JA MARS!
Uutta asiaa tulee päivittäin.
Oppitunteja riittää joka lähtöön.
Pinkat ja punkat eivät enää räjähdä.
Tupa- ja aluepalvelu menee herkemmin läpi.
Kaapit ovat särmät. Kuten myös taistelijat.

Aliupseerikoulun Alokas Jääskeläinen kuittaa.