The Finnish Defence Forces

Alokas Jääskeläinen.
Aliupseerikoulu.
1. joukkue.

Junassa pyörii paljon kuulapäitä.
He ovat kanssani samalla matkalla.
Junasta siirrymme vihreään linja-autoon.
Tämä kuljettaa meidät varuskuntaan.

Meidät jaetaan peruskauden yksiköihin.
Aliupseerikoulun alokkaat. Kuri kohdallaan.
Tuvasta löytyy yhdeksän muuta naisalokasta.
Oman nimeni löydän ensimmäisestä yläpunkasta.
Alik M. esittelee meille paikkoja.
Suihkutilat naisille ja yksi vessa löytyy,
tuvan tavoin, kolmannesta kerroksesta.
Toiseen vessaan täytyy juosta kerrosta alemmaksi.

Varustevarastolle pääsimme vasta tiistaina.
Siviileissä täytyi siis kulkea ensimmäiset päivät.
Mutta ennen kuin saimme vetää vihreät yllemme,
oli tupamme vahvuus yhtä pienempi.
Ensimmäisen viikon loppu vain synkkeni.
Torstaina lähti toinen.
Perjantaina kolmas alokas suuntasi kotiin,
ja yhden menetimme neljäksi päiväksi osastolle.

Keskiviikkona kävimme kusemassa kuppiin.
Torstaina hakemassa aseet. Herpertti.
Perjantaina testailtiin kuntoa.
Lauantaina oli kuvaus varusmieskorttia varten.
Sunnuntaina kokoonnuimme tulokirkkoon.
Maanantaina pällitesti.

Ensimmäinen ampumaratapäivä sattui keskiviikoksi.
Räkäpäät ovat lapsille, suoraan kovat piippuun.
Hurjaa. Tulokset ei niinkään.
Marssimme takaisin kassulle.
Perillä saimme nauttia kaatosateessa pakkipäivällistä.
Järjettömän hauskaa! Pojat olivat eri mieltä.

Torstaina pääsimme vihdoin uimaan. Testit.
Myös rättisulkeiset tulivat tutuksi.
Asukokonaisuudet täytyi vaihtaa viidessä minuutissa.
Järjestyä nopeasti pihalle.
Kolmas kerros. Portaat. Ihanaa.

Ensimmäisiin viikkoihin mahtui paljon kaikenlaista.
Sulkeisia. Järjestymistä. Coopperia.
Aseen purkamista, kokoamista, puhidstusta.
Tutuksi tuli myös vesitornin lenkki.
Ja AUKin hiekkamäki. JA MARS!
Uutta asiaa tulee päivittäin.
Oppitunteja riittää joka lähtöön.
Pinkat ja punkat eivät enää räjähdä.
Tupa- ja aluepalvelu menee herkemmin läpi.
Kaapit ovat särmät. Kuten myös taistelijat.

Aliupseerikoulun Alokas Jääskeläinen kuittaa.

Diálogo

En ole ehtinyt päivittämään blogiani.
Kiireitä töissä. Koulutan jatkajani.
Neuvon. Tuuraan. Juoksen. Autan.
Mutta nyt se on ohi.
Kellokorttiin kirjoitettu,
LOPETTANUT.

Kaksi päivää ja lähtö koittaa.
Sanana vapaus tulee unohtaa.
Kun sitä vielä oli, sen käytin hyödyksi.
Olen viettänyt aikaani mökillä.
Niin paljon kuin vain mahdollista.
Mökin rauha, hyvä vastakohta töille.

Sain kuitenkin töistä vapaata.
Yhden päivän. Keskiviikon. Se riitti.
Roosa kyytiin ja Helsinkiin.
Jännitystä kerrakseen, ruuhkat, kaistat.
PANIIKKI. Josta kuitenkin selvittiin.
Löysimme tiemme parkkiin.
Emme ostaneet mitää. Outoja tyttöjä.
Saimme kuitenkin nauttia lämmöstä.
Auringon laskiessa Rautatientori.
Fintelligens, Pitbull. Täydellistä.

Vklp sisältää muutamat läksiäiset.
Yhdet jopa minulle. Tuntuu oudolta.
Pitäisi oikeasti lähteä. Pakata.
Maanantai. Ylihuominen. Hassua.
En kuitenkaan osaa jännittää.
En vielä.

Yksi asia kuitenkin harmittaa.
Sain tänään uuden sänkyni.
Jenkkisänky. Unelma.
Punkan täydellinen vastakohta.

Hiukan voin sanoa valmistautuneeni.
Latasin soittimeeni 9 tuntia viihdettä.
Avain Espanjaan - itseopiskelua.
Saa nähdä kuinka luonnistuu

¡Hasta luego!

STJ 28

Viimeinen teinivuosi käynnistetty.
Suvun ylioppineita juhlistettu.
Ensimmäinen kokonainen työviikko takana.
Tahti oli hurja. Olin aivan poikki.

Mutta viikonloppu oli ihana.
Tytöt. Kesämökki. Rauha.
Ei televisiota, tietokonetta.
Vain huonot jutut ja popit.
Mutta silti viihdyimme loistavasti.

Olen huomannut,
pysähtyväni usein miettimään.
Mietin usein Ricoa.
Kaikki muistuttaa minua siitä.
Musiikki. Sanomiset. Outoa.

Mutta ennen kuin pääsen takaisin,
on aikani astua palvelukseen.
28 aamua. 4 viikkoa. Apua!
Aika juoksee. Minä en.

------------------------

I've started my last teenage year.
We have celebrated our graduations.
First whole workweek is now history.
Such a rush. I was worn out.

But the weekend was a dream.
Girls. Summer cottage. Peace.
No television, no computer.
Only our bad jokes and iPod.
Nevertheless we enjoyed ourselves.

I've noticed that I often stop to think.
I think about Rico.
Everything reminds me of it.
Music. Sayings. Strange.

But before I can go back,
is my time to join the army.
28 days. 4 weeks. Help!
Time runs. I don't.

The language barrier..

Kävin tänään kuvattavana.
Lippis päässä, laitettuna.
Ylioppilas. Tuntuu hassulta.

Maanantaina aloitin työt.
Nostalginen tunne, saapua 'ensimmäisenä' töihin. 7.00.
Punainen takki ja STAFF paita, sinut tunnistetaan.
Koko puisto on hiljainen. Aurinko saa kasteen kimmeltämään.
Popit korville. Ja todellakin popit.
Kuuntelen disco musiikkia. Radio hittejä.
Ne tuovat mieleeni Puerto Ricon.
Mietin paljon. Siihen on aikaa.
Vain 40 päivää, ja uusi kappale elämässäni alkaa.
Vain muutama päivä ja täyttäisin 19.
Minusta tulisi ylioppilas.

Ikävöin kanarialle.
Outo tunne.
Olen tänään sekava.
Se näkyy kirjoituksestani.

I've been told that I should write in english.
So all of my friends would understand.
Maybe I'll try that. Some other time.

xo

Suoraan verrannollista

Puerto Ricon reissu oli loistava.
Rakastuin paikkaan ja sen ihmisiin.
Aion palata sinne armeijan jälkeen.
Muuttaa. Ehkä pidemmäksikin aikaa.

Vaikka sairastelimme, emme antaneet sen häiritä.
Päivät pystyi viettään myös ostoskeskuksissa.
Rannalle ehdimme vain muutamaan otteeseen,
mutta onneksi hotellissamme oli allas.
Myös oma takapiha oli huikea.
Merinäköaloineen.
Puhumattakaan sijainnista.
Rantaan 200m.
Keskustan ostarille 200m.
Mäkkäriin 150m.
HEH!

Mutta nyt täytyy vain haaveilla.
Takaisin pääsen vasta vuoden päästä.
Poikia tulee ikävä. Ja heillä meitä.
Myös iloista norjalaistyttöstäni tulen kaipaamaan.
Mutta heidät näen. Sitten vuoden päästä.
Ehkä jään sinne. Eihän sitä tiedä.

Mutta takaisin arkeen.
Vain muutama hassu siviiliaamu jäljellä.
Suunta on siis Kontiorantaan heinäkuussa.
Näin halusinkin.
Ensin kuitenkin juhlimme ylioppinutta.
Ja vietämme alkukesän Visulahdessa.

Gonabeach II/2010

28 hours - and the journey begins!

Aika on mennyt nopeasti.
Olisi aika arvioivaan ajoon.
Saa nähdä kuinka ämmän käy.
Huomenna olisi myös joukkueen päättäjäiset.
Saunailta rakkaiden tyttöjeni kanssa.
Hyvää ruokaa ja parhaat jutut.
Dream team <3

Illasta alkaa jännitys.
2.05 starttaa linja-auto,
suuntana Helsinki-Vantaan lentokenttä.
8.00 suuntaa lentokone kohti Kanariansaaria.
12.20(paikallista aikaa)laskeudumme Gran Canarialle.
Tuon lomamme aikana,
olisi palvelukseenastumismääräysten määrä saapua.
Allekirjoitan valtakirjan.
Äitini hakekoot kirjeeni.
Mutta avaan sen vasta itse.
20.05. ilmoitan mihin valtio minut määräsi.
Suomeen palaamme jo 19.pvä, mutta vasta 21.50.

ADIOS AMIGOS

Valintatilaisuus - OHI ON!

Tulipahan käytyä. En oppinut mitään uutta.
Paitsi, että alueemme myöhäisheränneetkin saivat mahdollisuuden,
jonka vuoksi aikataulussa hakemuksensa jättäneet kärsivät.
VÄÄRIN!

Luokka oli täynnä mitä epämääräisintä porukkaa.
Itsehän olen täydellinen ehdokas..NOT!
Miten nämä meinasivat pärjätä?!
Säälittävää sanon minä.
Elkää loukkaantuko, vaikka itsenne tunnistaisittekin.
En vain ymmärrä ihmisiä.

Onneksi oli tämä urheilutausta.
Majurin silmät kirkastuivat.
Kehui, että sentään joku!
Vaikka olihan meitä muutama.
Lupaili jo seuraavaa erää.
Jännittää..