AUK II

Taas huomasin unohtaneeni tämän.
Kurssin toinen puolisko takana.
Oppilaat ylentyivät eilen.
Talo oli täynnä kaksiauraisia.

Kurssin toisen puoliskon aloitin lomia vietellen.
Viikon jälkeen oli hassua palata takaisin.
Takaisin rutiineihin. Pidin siitä.
Viikko meni nopeasti helteissä.
Oppilaat istuivat oppitunneilla.
Me aparit pelailimme futista ja rantalentistä.
Vedimme myös muutamat näytelmät.
Liittyen opiskeltaviin aiheisiin. Huvittavaa!

Viikonloppu oli kiinni. Veteraanijuhlia ja muuta.
Itse karkasin naiskokelaamme ja siradjoukkueen kanssa Outokumpuun.
Vedimme kaksi päivää siellä messuosastoamme.
Kalustoesittelyä ja poikien taisteluesityksiä.
Mahtava reissu, kommelluksista huolimatta!
Vklpn kruunasi tietenkin kiekon MM-kulta.

Oli aika aselajiharjoituksen.
Jälleen osastoni lähti PSTK/PSTL:n mukaan.
Taistelumme koostui lähinnä puolustuksesta.
Ainoastaan viimeisenä aamuna teimme vastahyökkäyksen.
Onnistuimme täydellisesti, suoraan selustaan.
Komentopaikka kaatui ensimmäisenä, seuraavaksi huolto.
Koko viikon ympärillämme pyöri osa pioneerikomppaniaa.
Opettelimme myös yhteistoimintaa heidän kanssaan.
"täällä aukko, täällä aukko!" huudot raikui jaamankankaalla..

Vielä ennen kesäkuun alkua oli viimeinen a-harjoitus.
Leiri keskittyi hyökkäyksen tukemiseen.
Mittapartion toimintaa hyökkäyksen perässä.
Allekirjoittanut joutui itsekkin tositoimiin.
TJ:n nakki viimeisessä hyökkäyksessä.
Onneksi rinnalla oli luotettava ryhmä.
Jälleen kerran sain olla ylpeä pojistani.
Kaikki tarkoilla :)

4.6. Puolustusvoimain lippujuhlanpäivä.
Marsalkka Mannerheimin syntymästä 144 vuotta.
Omastani 20 vuotta.
Syntymäpäiväni sain viettää juhlallisesti.
ISSL:n paraati Joensuun keskustassa.

Vielä ennen juhannusta muutama etappi.
Koulutushaarakoe 2.
Koulutustaidon peruskurssi oppilaille.
Sekä tupatuoppi.
Jälkimmäinen toi mieleen kaksinaisia muistoja.
Yksi parhaita kokemuksia armeija aikanani.
Mutta samaisella reissulla rikoin polveni.

Oppilailta kilpailu kuitenkin luonnistui loistavasti.
Toinen ryhmämme sijoittui viidenneksi.
Toista kävimme parin aparin voimin tsemppaamassa.
Muutama kilometri heidän seurana Kolvananuurolla.



Alkoi olla oppilaiden viimeisen viikon aika.
Juhannuslomille he lähtisivät alikersantteina.
Kuitenkin ennen tätä oli meillä apareilla tehtävää.
LKT, ATT ja cooper.
Lihaskuntotestin tulos yllätti positiivisesti.
Cooperissa tavoite täyttyi.
Mutta ampuminen ei taas tainnut jaksaa kiinnostaa.

Tuli torstai, ja tuli alikersantit.
Osa muutti jo tuleviin perusyksiköihinsä.
Osa vielä asustaa aukissa kotiutumiseemme asti.

Kotiutuminen..
Joskus vielä niin kaukainen käsite.
Vielä puolivuotta sitten sitä odotti mahdottomana.
Nyt ei haluaisi tämän päättyvän.
Kaikki nämä ystävät joiden kanssa on ollut ja elänyt.
Jotka tuntevat sinut paremmin kuin moni muu.
Tämä tiivis porukka tulee hajaantumaan ympäri Suomea.
Kuka Helsinkiin, kuka Ouluun..
Osaa en tulee näkemään enää koskaan.
Mutta osasta en halua päästää irti..
En kokonaan..
En vielä..